EU:ta hallitaan demokratian valekaavussa

Irlannin ulkoministeriö julkisti 10.9. eräältä tutkimuslaitokselta
tilaamansa selvityksen. Sen mukaan tietämättömyys Lissabonin
sopimukseksi kutsutun EU:n perustuslakiehdotuksen sisällöstä oli suurin syy
siihen, että äänestäjät hylkäsivät sen tänä vuonna järjestetyssä
kansanäänestyksessä.

Hylkäämistä kannatti 53,4 prosenttia äänestäjistä. Irlanti oli ainoa
EU-maa, jossa kansanäänestys järjestettiin. Kansalaisten on vaikeata tietää,
mitä EU:n perustuslaissa lukee ja mitä se heidän kannaltaan merkitsee, koska EU
ja sen jäsenmaiden hallitukset eivät ole sitä avoimesti ja rehellisesti
kertoneet. Jos irlantilaisille olisi heidän hallituksensa taholta kerrottu
totuus Lissaboninsopimuksesta, olisi sen vastustajien voitto ilmeisesti ollut
vielä huomattavasti suurempi.

EU:n perustuslakisopimus on yritetty ja yritetään saadaan voimaan sen
sisältöä ja merkitystä vääristelemällä. Kansalaisille mm. uskotellaan,
että jäsenmaat säilyttävät EU:ssa itsenäisyytensä, ja että Lissabonin
sopimus ei tee unionista liittovaltiota, vaikka totuus on päinvastainen.
EU-vallanpitäjät jättävät kertomatta, että Lissabonin sopimus oikeuttaa
unionin solmimaan vastoin yksittäisten jäsenmaidensa kantaa niitä
kaikkia sitovia kansainvälisiä sopimuksia. Se tekee EU:sta sekä
Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen kaltaisen ylikansallisesti hallitun
liittovaltion että byrokraattien yhtenäisvaltion.

James Goldsmith on osuvasti huomauttanut, että tällainen
byrokraattinen yhtenäisvaltio tuhoaisi ne peruskivet eli kansakunnat,
joiden varaan Eurooppa on rakennettu. Niin kuin hän toteaa, EU
"muuttaisi Euroopan yhdeksi monen kulttuurin asuttamaksi tilaksi, jossa
kansalliset erilaisuudet häviäisivät ja jossa kansojen
itsemääräämisoikeus työnnettäisiin syrjään".

Kieltäytymällä hyväksymästä kansanäänestystä Euroopan kansojen ja
kansalaisten tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavasta Lissabonin
sopimuksesta EU-maiden hallitukset, parlamentit ja niitä hallitsevat
puolueet ovat osoittaneet halveksuntansa demokratiaa ja äänestäjiä
kohtaan, joilta ovat itse saaneet valtakirjansa.

Demokratiaa ei ole, ellei se ole ensisijaisesti osallistuvaa. Niin
sanottu edustuksellinen demokratia ei ole lainkaan sama asia kuin
demokratia. Se ei suinkaan takaa, että demokratia, kansalaisten
enemmistön tahto, toteutuu. Demokratia edellyttää myös keinoa valvoa
poliitikkojen vallankäyttöä sen jälkeen kun heidät on valittu. Jos
tällaista keinoa, kansanäänestystä, ei hyväksytä, ajaudutaan
harvainvaltaan demokratian valekaavussa.

Ilkka Hakalehto
Fil. tohtori, poliittisen historian dosentti
Helsinki